Faktori VII:n puutos: hiljainen hyytymishäiriö, josta jokaisen Beagle-kasvattajan tulisi tietää

 

Mikä on tekijä VII ja miksi sillä on merkitystä

Veren hyytyminen on ketjureaktio, jossa useilla proteiineilla – niin sanotuilla hyytymistekijöillä – on tärkeä rooli. Tekijä VII muodostuu maksassa ja sijoittuu koko prosessin alkuun: verisuonen vaurioituessa juuri se auttaa "käynnistämään" verihyytymän muodostumisen. Jos koiralla on sitä merkittävästi vähemmän tai se ei toimi kunnolla, hyytyminen käynnistyy hitaammin ja verenvuoto voi kestää tavanomaista pidempään.

Kalifornian yliopiston Davisin eläinlääketieteellisen genetiikan laboratorio (UC Davis VGL) kuvaa tekijä VII:n puutoksen lieväksi tai kohtalaiseksi perinnölliseksi hyytymishäiriöksi. Kyseessä ei siis ole hemofilian kaltainen vakava sairaus, vaan piilevä riski, joka ilmenee erityisesti tilanteissa, joissa kehon todella tarvitsee tyrehdyttää verenvuoto.

Löytö beaglejen laboratoriokannoissa

Häiriö havaittiin alun perin tutkimuskäyttöön kasvatetuilla Beagleilla. Vuonna 2006 Mary Beth Callanin johtama tiimi julkaisi tiedejulkaisussa Journal of Thrombosis and Haemostasis tutkimuksen, jossa tunnistettiin taudin aiheuttava spesifinen mutaatio. Kyseessä on yhden DNA-emäksen muutos F7-geenissä (nykyisin merkitty c.407G>A), minkä seurauksena proteiinin kohdassa 96 glysiinin korvaa glutamiinihappo (G96E).

Muutamat tutkimustulokset ovat erityisen mainitsemisen arvoisia:

• Plasman minimaalinen aktiivisuus: Sairailla Beagleilla plasman hyytymistekijä VII:n aktiivisuus oli korkeintaan 4 % normaalitasosta.

• Soluihin vangittu proteiini: Suurin osa mutatoituneesta proteiinista (96 %) jäi loukkuun solujen sisään eikä päässyt verenkiertoon lainkaan.

• Huomaamaton taudinkuva: Viidestä tutkitusta sairaasta koirasta kaksi vuoti verta leikkauksen jälkeen, yksi spontaanisti – ja kahdella ei ollut lainkaan aiempaa verenvuotohistoriaa. Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka huomaamaton sairaus voi olla.

• Korkea esiintyvyys tutkimusyhdyskunnissa: Eräässä yhdysvaltalaisessa Beagle-tutkimusyhdyskunnassa mutatoituneen alleelin esiintyvyys oli jopa 31 %.

Viimeksi mainittu luku koskee tiettyä suljettua laboratoriopopulaatiota, ei Beagleja yleisesti – sitä ei siis voida soveltaa näyttely- tai kotikoirakasvatukseen. Se kuitenkin osoittaa, kuinka nopeasti resessiivinen virhe voi levitä suljetussa populaatiossa, kun siitä ei tiedetä.

Tšekkiläisen Genomia-laboratorion mukaan myöhemmät tutkimukset osoittivat, että samaa mutaatiota esiintyy myös muilla roduilla, kuten airedalenterrierillä, alaskankseekailla, suursnautserilla tai skotlanninhirvikoiralla.

 

Miten se periytyy: kantaja ei ole sairas koira

Faktori VII:n puutos periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea mahdollista genotyyppiä:

• N/N (terve, negatiivinen) – koiralla ei ole mutaatiota, se ei voi sairastua eikä siirtää sitä jälkeläisilleen.

• N/FVII (kantaja) – koira kantaa yhtä mutaation kopiota, on itse kliinisesti terve, mutta siirtää sen noin puolelle jälkeläisistään.

• FVII/FVII (sairas/affektoitunut) – koiralla on kaksi kopiota, sillä on heikentynyt veren hyytyminen ja se siirtää mutaation kaikille jälkeläisilleen.

Kahden kantajan yhdistelmästä syntyy UC Davis VGL:n mukaan keskimäärin 25 % sairaista pennuista. Kantajan ja terveen (N/N) koiran yhdistelmä ei tuota sairaita pentuja – osa pennuista on kuitenkin jälleen kantajia.

Tärkeää kasvattajille: Kantajuus ei ole syy sulkea koiraa pois jalostuksesta. Resessiivisesti periytyvien vikojen kohdalla, joihin on olemassa testi, kantajien karsiminen on usein tarpeetonta ja kaventaa tarpeettomasti geenipohjaa – mikä on sukusiitoksen kanssa painivassa rodussa erittäin herkkä asia. Järkevä tapa on astuttaa kantajia vain tutkitusti terveiden (negatiivisten) kumppaneiden kanssa.

 

Miten sairaus voi ilmetä

Koska kyseessä on lievä tai keskivaikea häiriö, monilla sairailla koirilla ei ole arkielämässä lainkaan oireita. Omistajan ja eläinlääkärin tulisi kuitenkin olla valppaina seuraavissa tilanteissa:

1. Kastraatiot ja muut suunnitellut leikkaukset.

2. Hampaiden poistot ja hammastoimenpiteet.

3. Tapaturmat ja syvemmät viiltohaavat.

4. Pidentynyt verenvuoto verinäytteenoton tai pienen vamman jälkeen.

Jos tiedät koirasi olevan sairas (FVII/FVII), kerro siitä eläinlääkärille ennen mitä tahansa toimenpidettä. Eläinlääkäri voi tällöin valita sopivat leikkausta edeltävät tutkimukset ja varautua mahdollisiin komplikaatioihin. Yksityiskohtainen hoitosuunnitelma on aina eläinlääkärin vastuulla.

Mielenkiintoinen huomio: Vuoden 2006 tutkimuksen tekijät huomauttivat, että FVII-tekijän alentunut aktiivisuus laboratorio-Beagleilla voi vaikuttaa myös farmakologisten ja toksikologisten kokeiden tuloksiin. Yhdellä pienellä mutaatiolla on siten vaikutuksia paljon koiraklinikoiden ulkopuolellekin.

 

Testi: helppo ja saatavilla myös Tšekissä

 

Tekijä VII:n puutoksen geenitestiä tarjoavat useat laboratoriot – muun muassa UC Davis VGL, PennGen (University of Pennsylvania) ja tšekkiläinen Genomia. Yleensä riittää poskisolunäyte (suusta otettava vanupuikkonäyte) tai verinäyte. Tulos on yksiselitteinen: N/N, N/FVII tai FVII/FVII.

Kenelle testiä suositellaan:

• Kasvattajille – ennen ensimmäistä astutusta, ihannetapauksessa osana tavanomaista testipaneelia yhdessä muiden beagleille olennaisten testien kanssa (kuten MLS, NCCD, IGS tai CAT).

• Pennunostajille – kysy kasvattajalta, onko vanhemmat testattu ja millaisin tuloksin. Jos toinen vanhemmista on N/N, pentu ei tule sairastumaan.

• Tuntematonta alkuperää olevien koirien omistajille – tulos voi auttaa eläinlääkäriä erityisesti ennen suunniteltua leikkausta.

 

Mitä tästä kannattaa muistaa

 

Faktori VII:n puutos on hyvä esimerkki ”hiljaisesta” perinnöllisestä viasta: koira voi näyttää ja käyttäytyä täysin terveesti ja silti kantaa mutaatiota tai olla jopa sairas. Samalla se on esimerkki viasta, jonka nykyaikainen genetiikka ratkaisee tyylikkäästi – yhdellä testillä ja harkitulla vanhempien valinnalla. Koiria ei tarvitse karsia jalostuksesta, riittää kun tietää, mitä ne kantavat.

Kasvattajina uskomme, että avoimuus testitulosten suhteen kuuluu peruskohteliaisuuteen tulevia omistajia kohtaan. 

 

Lähteet

• Callan M. B. et al. (2006): A novel missense mutation responsible for factor VII deficiency in research Beagle colonies. Journal of Thrombosis and Haemostasis 4, 2616–2622.

• UC Davis Veterinary Genetics Laboratory – Factor VII Deficiency test.

• Genomia – Tekijä VII:n puutos (FVII).

• PennGen, University of Pennsylvania – Faktor VII -puutostesti.